Itsenäisen elokuvatuotannon haasteet ja rahapulma – intohimo vastaan todellisuus

Elokuva on taidetta. Mutta se on myös logistiikkaa, kalustoa, aikatauluja, luvat, editointia ja ennen kaikkea: rahaa. Itsenäisen elokuvantekijän työ on kuin jongleerausta – yhdellä kädellä pidetään kiinni visiosta, toisella yritetään pitää budjetti kasassa. Ja usein käsiä ei ole tarpeeksi.

Unelmat eivät maksa mitään – mutta elokuvien tekeminen kyllä maksaa.

Monella tekijällä on vahva tarve kertoa tarina, joka on tärkeä. Se voi olla dokumentti yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, lyhytelokuva marginaalista tai henkilökohtainen fiktiivinen kertomus. Mutta kun rahaa ei ole, elokuvan tekeminen muuttuu selviytymistaisteluksi. Kuvaukset venyvät, laatu kärsii, ihmiset palavat loppuun – tai koko projekti jää kesken.

Rahoituksen metsästys – byrokratiaa ja pitkää pinnaa

Apurahahakemukset, tuotantotukien kilpailu, sponsorien etsiminen, crowdfunding, talkootyö… Itsenäinen elokuvantekijä ei ole vain taiteilija vaan myös tuottaja, myyjä ja projektipäällikkö. Prosessi voi olla turhauttava: paperityöt vievät enemmän aikaa kuin itse tekeminen, ja hyvätkin ideat jäävät ilman tukea.

Lisäksi pienet tuotannot jäävät usein isojen koneistojen varjoon. Rahaa on, mutta ei kaikille. Järjestelmä suosii jo vakiintuneita nimiä, jolloin uusia ääniä on vaikeampi saada esiin.

Silti elokuvia syntyy – koska on pakko.

Miksi joku jatkaa, vaikka rahaa ei ole? Koska tarina ei jätä rauhaan. Koska kokemus tai epäkohta on niin tärkeä, että se on pakko tuoda näkyväksi. Koska elokuva voi muuttaa maailmaa – vaikka vain yhden katsojan kerrallaan. Ja juuri tässä piilee itsenäisen elokuvatuotannon kauneus: siinä on paloa, särmää ja aitoutta, jota ei voi ostaa rahalla.

Miten tukea pientä, mutta tärkeää elokuvaa?

• Rahoitusmallien monipuolistaminen: Tarvitaan enemmän pieniä tukia, jotka mahdollistavat startit, pilotit ja kokeilut. Jokaisen ei tarvitse tehdä miljoonabudjetilla – mutta jokaisella tulisi olla mahdollisuus tehdä.

• Oppilaitosyhteistyö ja yhteistuotannot: Yhteistyö nuorten kanssa tuo uusia näkökulmia ja resursseja.

• Festivaalit ja jakelukanavat: Kuten Kotka Human Rights Film Festival, festivaalit voivat nostaa esiin pientuotantoja ja antaa niille tilaa loistaa.

Elokuvien tekeminen ei ole helppoa – mutta se on elintärkeää.

Me tarvitsemme ne äänet, jotka eivät kuulu valtavirrassa. Me tarvitsemme ne tekijät, jotka uskovat elokuvaan, vaikka tilillä olisi nolla.Ja ehkä – juuri siksi he tekevätkin tärkeimmät elokuvat.