Kotka International Film Festivalilla palkittiin elokuvia neljässä eri kategoriassa: kokoillan elokuva, lyhytelokuva, dokumenttielokuva ja lyhytdokumenttielokuva. Jokaisessa kategoriassa oli ehdolla kaksi ehdokasta, joista raati valitsi voittajan.
Kokoillan elokuvan voittajaksi valikoitui Erkki Perkiömäen kirjoittama ja ohjaama elokuva Suo (2020). Elokuva on ehdokkaista hiljaisin ja hidastempoisin, mutta tämä pelaa näyttävästi elokuvan eduksi. Elokuva käyttää paljon aikaa rakentaen sanattomasti juonta näyttämällä eikä kertomalla. Se on aina hyvä merkki elokuvassa. Suo on ajan hermolla, vaikka sijoittuukin syksyyn Suomen sisällissodan päättymisen jälkeen. Elokuvassa ovat vahvoina teemoina katumus, suru, kaipaus ja hyväksyntä. Ei ole tärkeää hyväksyä vain se, mitä muut ovat tehneet itselleen, vaan myös omat teot jotka vaikuttavat muiden elämään. Hiljaisuus ja yhteisymmärrys voivat parantaa siinä missä puhe ja pohdinta.
Miikka Poutiaisen Kapinalliset (2021) ei niinkään paneudu Elokapinaan ja sen tavoitteisiin, vaan yksilöihin, jotka ovat Elokapinan toiminnassa mukana. Parhaan lyhytdokumentin palkinnolla palkitussa teoksessa Sanni ja Eltti kertovat tuntemuksiaan, joita Elokapinassa mukana oleminen herättää sekä heissä että heidän lähipiirissään. Dokumentti käyttää paljon aikaa haastatteluihin, joissa avataan pohdiskelua suhteistaan läheisiin ja yhteiskuntaan, mutta ei varsinaisesti avausta tunteista luontoon, maailmoihin ja arvoihin. Elokuva olisi voinut mennä vielä rohkeamminkin syvälle tunnemaailmaan rakentamaan siitä kannattelevan narratiivin.
Lyhytelokuvan palkinnon nappasi ukrainalainen Almost Saint Senya (2021). Ohjaaja Vladislav Robskyi rakentaa mustaa huumoria sekä sukupuolirooleista ja stereotypioista kuten myös suhdekiemuroista. Elokuvan tunnelmaa kannattelee kaunis valo. Se muuttaa katsojan tunnelmaa siinä missä vaikuttaa samalla vahvasti hahmojen tarinankerrontaan. Elämä ja kuolema ovat läsnä jokaisessa hetkessä ruumishuoneen pimeissä nurkissa, tarjoten iloa, surua, katumusta ja anteeksiantoa.
Kokopitkän dokumenttielokuvan palkinnon sai Iiris Härmän ohjaama luontoa ja sen yhteyttä ihmisiin pohdiskeleva Luomakunnan vartijat (2022). Ihmiskunnan syntysijoille Turkanaan dasaanahilaisen tarinankerronnan perässä matkustaneet tutkijat keräävät tarinoita, joilla todistaa syvä yhteys luontoon siellä, missä ihmiset ovat alun perin lähtöisin. Pian tutkijat joutuivatkin pohtimaan, mitä tehdä, jos luulot alkuperäiskansojen luonnonsuojelusta osoittautuvat vääräksi.
Dokumenttielokuva rakentaa upeasti vaikkakin raadollisesti nykytilanteen karuuden sen paljastaessa luontoa 1970-luvulla kuvatun materiaalin kulkiessa välähdyksinä menneisyydestä nykyisen tilanteen rinnalla. Tarinankerronta tapahtuu kuvien narratiivin kautta, kertoen uudenlaista tarinaa luonnosta Turkanassa. Etnograafinen filmi näyttää, että se, mikä tapahtuu kaikkialla, vaikuttaa kaikkiin joka tapauksessa. Paimentolaiselämä, jota on harjoitettu samalla alueella vuosituhansia, tuhoaa maata ihmisten lisääntyneen määrän myötä. Mikään maa, valtio tai manner ei ole turvassa ihmisen kylvämältä tuholta. Tämä on tärkeä tarina Luomakunnan vartijoissa, joka on omistettu tarinankertojille ympäri maailman.
Lotta-Leo Laajalahti © KIFF
Comentarios